SELVITYS:
Mikä yhteys voi olla Neuvostoliiton kansalaisuuden saamisella ja Suomen kansalaisuuden menetyksellä? Arkiston asiakirjojen mukaan, jotka on hallinto-oikeus todennut oikeiksi, isäni on vuoteen 1924 ollut Suomen kansalainen. Ensimmäisessä oikeuden päätöksen osassa on selkeästi lueteltu Suomen kansalaisuuden menettämisestä määritellyn lain pykälät ja niiden ilmestymisvuodet. Millä tavoin seuraavan neljän vuoden aikana hän on voinut menettää Suomen kansalaisuuden, jos ensimmäistä kertaa kyseinen laki (181/1927) astui voimaan vasta vuonna 1928? Näin ollen siihen asti hän on ollut Suomen kansalainen riippumatta hänen asuinmaastaan. Väite, että minun isä olisi menettänyt Suomen kansalaisuuden muuttaessa Neuvostoliittoon ei pidä paikkaansa, koska hän asunut samassa kylässä, eli Lempaalassa, ennen Venäjän vuoden 1917 tapahtumia ja myöskin sen jälkeen. Tämän perusteella, muuttoa Neuvostoliittoon ei ole tapahtunut eikä kansalaisuuden menetystä tämän perusteella ole voinut olla. Hallinto-oikeuteen minua ei kutsuttu edes asian käsittelyyn. Valtuuttamani asianajajan tilalla käsittelyssä oli läsnä toinen asianajaja, jota en ollut valtuuttanut hoitamaan asiaani. Tasa-arvoa oikeuden edessä on nyt rikottu UVI:n hyödyksi, koska vastaajan argumentteja ei ollut vahvistettu asiakirjoin. Samoin puuttuu istunnoissa pidetty pöytäkirja.
ULKOMAALAISVIRASTON PÄÄTÖS:
Ulkomaalaisvirasto ei ole myöntänyt Suomen kansalaisuutta tehdystä ilmoituksesta.
PERUSTELUT:
Hakija ei täytä laissa asetettuja edellytyksiä Suomen kansalaisuuden saamiseksi. Esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, milloin hakijan isä on menettänyt Suomen kansalaisuutensa. Siten ei ole tullut selvitetyksi, onko hakija entinen Suomen kansalainen vai nykyisen tai entisen Suomen kansalaisen jälkeläinen.
Hakija ei voisi saada Suomen kansalaisuutta ilmoituksella entisen Suomen kansalaisen jälkeläisenä, jos hakijan isä olisi menettänyt Suomen kansalaisuutensa ennen 1.1.1928. Tätä ennen menetetty Suomen kansalaisuus ei oikeuta kansalaisuuden saamiseen entisen Suomen kansalaisen jälkeläisenä.
MUUTOKSENHAKU HELSINGIN HALLINTO-OIKEUTEEN:
Päätös on ristiriidassa kansalaisuuslain 60 з kanssa. Laissa ei mainita, että entisten suomen kansalaisten jälkeläisten tulee osoittaa, milloin entiset Suomen kansalaiset saivat toisen maan kansalaisuuden menettäen samalla Suomen kansalaisuuden.
Kun minä hain Suomen kansalaisuutta, 1928-luvusta ei ollut mainintaa yhdessäkään virallisessa paperissa, joka oli tarkoitettu kansalaisuuden hakemista varten. Helsingin Ulkomaalaispoliisissa hakemuksen vastaanoton yhteydessä minua vakuutettiin siitä, että kaikki paperit ovat kunnossa ja että käsittely ei kestä kauaa. Siihen aikaan kyseinen laki oli ollut voimassa jo puolentoista vuoden ajan, joten siinä ajassa heille oli jo ehtinyt kertyä kokemusta kyseisestä asiasta.
Minä asun nyt siis Suomessa, maassa, joka on isieni synnyinmaa. Minun elämääni niin henkistä kuin fyysistäkin kuitenkin vaikeutetaan sillä, että minulle ei myönnetä Suomen kansalaisuutta ilmoituksesta, vaikka minä olen Suomen kansalaisen jälkeläinen. Minulle on periaatekysymys saada kansalaisuus ilmoituksesta. Pyydän tutkimaan Suomen kansalaisuutta koskevan hakemukseni.
HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU:
Hallinto-oikeus hylkää valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
PERUSTELUT:
Kansalaisuuslain 60з:n 1 momentin mukaan entinen Suomen kansalainen saa Suomen kansalaisuuden ilmoituksesta, jos hän on ennen lain voimaantuloa 1.6.2003 menettänyt Suomen kansalaisuuden:
1) Suomen kansalaisuuden menettämisestä annetun lain (181/1927) 1з:n 1 momentin;
2) Suomen kansalaisuuden saamisesta ja menettämisestä annetun lain (325/1941) 10з:n;
3) kansalaisuuslain (401/1968) 8з:n; tai
4) kansalaisuuslain muuttamisesta annetun lain (585/1984) 8з:n perustella.
Kansalaisuuslain 60з:n 2 momentin mukaan ulkomaalainen, joka on täyttänyt 18 vuotta saa Suomen kansalaisuuden ilmoituksesta, jos hänen: 1) vanhempansa on saanut Suomen kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla; tai 2) vanhempansa oli Suomen kansalainen tämän lain tullessa voimaan taikka jos vanhempi on ennen tämän lain voimaantuloa kuollut, mutta oli kuollessaan Suomen kansalainen; tai 3) vanhemmallaan olisi oikeus saada Suomen kansalaisuus 1 momentin nojalla taikka jos kuolleen vanhemman osalta 1 momentin edellytykset Suomen kansalaisuuden takaisin saamiseksi täyttyisivät.
Vuonna 1953 syntynyt Venäjän federaation kansalainen Tirkkonen katsoo olevansa oikeutettu saamaan Suomen kansalaisuuden ilmoituksesta, koska hänen isällään Antti Armas Antinpoika Tirkkosella olisi ollut 60з:n 1 momentin nojalla oikeus saada takaisin Suomen kansalaisuus. Tirkkosen mukaan hänen isänsä on menettänyt Suomen kansalaisuutensa aikaisistaan 1930-luvulla.
Laki Suomen kansalaisuuden menettämisestä (181/1927) on tullut voimaan 1.1.1928, joten kansalaisuuslain 60з:n 1 momenttia voidaan soveltaa, jos henkilö on menettänyt Suomen kansalaisuuden 1.1.1928 tai sen jälkeen.
Tirkkosen esittämisestä Kansallisarkiston todistuksesta 9.8.2000 ja 9.2.2006 käy ilmi, että Kuopion läänin Leppävirran pitäjässä vuonna 1862 syntynyt Tirkkosen isoisän isä Simo/Simon Andersin/Antinpoika Tirkkonen on ollut kirjattuna Pietarissa toimineen Suomen passiviraston arkistoon kuuluvaan vuosien 1904Ц1918 passinhaltijain kortistoon. Hänen poikansa eli Tirkkosen isoisä Antti/Anders Simonpoika Tirkkonen on kortistoon kirjattujen tietojen mukaan syntynyt aviolapsena 17.4.1891. Inkerin suomalaisen Toksovan evankelisluterilaisen seurakunnan vuosien 1910Ц1924 aakkosellisen rippikirjan tietojen mukaan Tirkkosen isä syntynyt aviolapsena 14.5.1916.
Tirkkosen esittämisestä edellä mainituista ei ilmene, milloin Tirkkosen vuonna 1916 syntyneestä isästä on tullut Neuvostoliiton kansalainen. Sitä ei voida varmuudella todetta myöskään mainittujen asiakirojen eikä Tirkkosen oman selvityksen perusteella. Asiassa ei näin ollen voida luotettavasti todetta, onko Tirkkosen isä ollut vielä 1.1.1928 Suomen kansalainen. Kansalaisuuden menettämisen ajankohdan osoittavien asiakirojen hankkimisen hankaluuden tai mahdottomuuden perustella ei voida katsoa, että kansalaisuuden saamisen edellytys ilmoitusmenettelyssä täyttyy. Suomen kansalaisuuden saamisen edellytykset ilmoituksen perusteella on määritelty kansalaisuuslain 60з:ssä. Ulkomaalaisviraston ilmoitusmenettelyä koskeneessa tiedotteessa ФSuomen kansalaisuus ilmoituksestaФ kesäkuulta 2003 nimenomaisesti mainittu, että siinä kerrotaan kansalaisuuden saamisen edellytykset menettelytavat pääpiirteittäin.
Eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta, mihin otin yhteyttä oikeuden päätöksen jälkeen, saapui seuraava vastaus:
VASTAUKSEN EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN KANSLIASTA:
Pyysitte kirjeessänne eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan Ulkomaalaisviraston (nykyään Maahanmuuttovirasto) ja Helsingin hallinto-oikeuden kansalaisuushakemustanne koskevat ratkaisut. Mielestänne Teillä olisi oikeus saada Suomen kansalaisuus kansalaisuuslain 60з:n 1 momentin mukaan ilmoituksella.
Asianne esiteltiin apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedtille.
Hän katsoi, että Ulkomaalaisvirasto ja Helsingin hallinto-oikeus ovat ratkaisseet kansalaisuushakemuksenne näille vironomaisille kuuluvan harkintavallan rajoissa lainmukaisesti. Oikeusasiamies ei voi puuttua siihen, miten vironomainen tai tuomioistuin on käyttänyt sille lain mukaan kuuluvaa harkintavaltaa, jos harkintavaltaa ei ole ylitetty tai käytetty väärin. Oikeusasiamies ei myöskään voi muuttaa tai kumota vironomaisten tai tuomioistuintien ratkaisuja
Asiaa ratkaistaessa apulaisoikeusasiamiehellä oli käytettävissään Ulkomaalaisviraston (18.1.2006) sekä Helsingin hallinto-oikeuden (31.1.2007) kansalaisuusasiassanne
| VASTAUS KIRJEESEEN |